Punaista teetä

Kello oli lyönyt hetki sitten seitsemän kolmekymmentä. Minun ja Kalveen viikoittainen teehetki olisi pitänyt jo alkaa, mutta kiertelin edelleen olohuoneessa varmistelemassa ettei mistään karannut asuntoon illan viimeisiä auringonsäteitä.
Kalve istui vakio paikallaan keittiön pöydän ääressä. Osasin päätellä tavasta jolla tämä juomaansa sekoitti, että minun pitäisi tulla heti pikimmiten istumaan. Työnsin vielä nopeasti yhtä repsottavaa verhon reunaa syvemmälle listan väliin, kunnes Kalveen lusikan kilkatus kävi liian vaativaksi.
“Pahoittelen, en vaan halua että sattuu mitään” Höpöttelin puoliääneen suunnatessani kohti katettua pöytää. Siinä taitellessani hametta siististi jalkojen alle, katsahdin Kalveen höyryävään kuppiin. Olin terästänyt sitä hieman ja normaalisti hailakan kultainen tee - oli nyt värjäytynyt syvän punaiseksi. Toivoin että tarjoilemani juoma olisi enemmän kuin kelpaavaa. Olin pyytänyt palautetta kahdella edellisellä tapaamisella ja uskoin nyt löytäneeni erinomaisen suhteen uutteen ja sen.. toisen ainesosan välille.
“Mistä haluaisit jutella?” kysyin sitten ja katsahdin hymyillen Kalveeseen päin. Pidin aivan tavanomaisestakin keskustelusta, mutta tämä rouva tiesi aina jotain sellaista uutta mehukasta, joka toi tavalliseen arkeen ripauksen draamaa ja mysteeriä.